"Miten menee?"

Tämä on kysymys, jolla aloitan usein keskustelun nuorten urheilijoiden kanssa psyykkisessä valmennuksessa.

Vastaukseksi tulee usein:

”Ihan hyvin.”

”Koulussa ja urheilussa menee ihan perus.”

On ollut todella merkityksellistä tarjota nuorelle ammattimainen ja luottamuksellinen tila, jossa tästä ”ihan perus” arjesta alkaakin keskustelun aikana nousta esiin asioita, jotka kuormittavat, harmittavat tai mietityttävät nuorta.

"Miltä tuntuu?"

Kun kohtaamme jotain epämukavaa tuntemusta, on luonnollista alkaa vältellä sitä.

Ehkä juuri siksi nuorten urheilijoiden kanssa tämä kysymys on erityisen kiinnostava. He ottavat ensimmäisiä askeleitaan tunnetaitojen parissa kohti aikuisuutta. Heidän elämäänsä kohdistuu tässä vaiheessa paljon odotuksia ja stressiä monista suunnista.

Eräässä hiljattain lukemassani kirjassa, Viisaus kaaoksen keskellä, arvostettu meditaatio-opettaja Pema Chödrön lainaa Naropa-instituutin mottoa:

”Totuuden rakastaminen panee lujille.” Tämä kuvaa hyvin meidän ihmisten vaikeutta kohdata tämä hetki juuri sellaisena kuin se on, sillä haluaisimme usein, että se olisikin jotain aivan muuta kuin mitä se on.

Mutta emmehän me valehtele karttapalvelullekaan tämänhetkistä sijaintiamme, jotta voisimme suunnitella reitin haluamaamme päämäärään.

Ensin on myönnettävä, missä olemme.

Entä miltä tämä näyttää urheilussa? Kuvitellaan kahta nuorta urheilijaa ennen peliä ja molempia jännittää. Toinen yrittää päästä epämukavasta tunteesta eroon ja pakenee sitä, kun taas toinen on alkanut tutustua jännitykseen, oppinut hiljalleen kunnioittamaan sitä ja huomaa sen läsnäolon ennen suoritusta.

Kumpi on mahdollistanut itselleen paremmat edellytykset onnistuneeseen suoritukseen?

Kumpi on psyykkisesti vahvempi urheilija tässä tilanteessa?

Kumpi saattaa nauttia kyseisestä kilpailutilanteesta enemmän?

Samaisessa kirjassa Pema Chödrön toteaa: ”Yleensä ajattelemme, että rohkeat eivät pelkää. Totuus on, että he ovat tutustuneet pelkoon."

Psyykkisessä valmennuksessa ei ole tarkoitus päästä eroon vaikeista tunteista, vaan luoda niihin uudenlainen suhde. Yksi tärkeimmistä asioista, jota painotan nuorille urheilijoille on se, että meillä on mukavia ja epämukavia tunteita, mutta itse tunteessa ja sen tuntemisessa ei ole mitään pahaa. Mielemme leimaa tunteita helposti positiivisiksi ja negatiivisiksi, vaikka ne kaikki ovat luonnollinen osa tämänhetkistä kokemustamme. Tällä leimaamisella voi kuitenkin olla suuri vaikutus suoritukseemme. Jos esimerkiksi jännityksen tuoma epämukava tunne leimataan negatiiviseksi tunteeksi, mielemme alkaa helposti kysyä: ”Miten pääsen tästä eroon?” sen sijaan, että voisimme kohdistaa huomiomme itse tulevaan suoritukseen huolimatta siitä, mikä tunne on päällä.

Meidän ei tarvitse tehdä epämukavista tunteistamme vihollisia, jotka täytyisi nitistää, jotta voimme kilpailla haluamallamme tasolla. Voimme sen sijaan alkaa pikkuhiljaa tutustua tunteidemme mahtavaan kirjoon. Karkuun juoksemisen sijasta voimme opetella olemaan tietyn tunteen kanssa ja huomaamaan, mitä se tuo mukanaan. Kun opimme tuntemaan omat reaktiomme, meidän ei tarvitse enää pelätä niitä samalla tavalla. Syntyy luottamusta. Kun tiedämme, että pystymme olemaan jännityksen, epävarmuuden tai pettymyksen kanssa, meidän ei tarvitse käyttää energiaamme niiden poistamiseen. Huomiomme vapautuu takaisin urheilusuoritukseen.

Haaste: Seuraa seuraavissa treeneissä omia reaktioitasi epämukaviin tunteisiin. Kun jännitys, epävarmuus tai pettymys nousee, huomaa se. Pelkästään tämän huomaaminen on suuri askel muutokselle. Huomaa sitten yrittääkö mielesi päästä tunteesta eroon? Ja sitten: Mitä tapahtuisi, jos tunnistaisit tunteen ja toimisit siitä huolimatta? Mitä tapahtuisi, jos et antaisi tunteen määrittää tekemistäsi?

Kun nuori alkaa itse ottaa vastuuta omista tunteistaan psyykkisessä valmennuksessa ammattilaisen tukemana ja harjoittelee prosessin aikana hyväksymään todellisuutta sellaisena kuin se on, sillä voi olla todella suuri merkitys hänen emotionaaliselle kasvulleen. Totuuden rakastaminen todella panee lujille, mutta sen takia juuri haluan tarjota nuorille urheilijoille tukea sen rakastamiseen. 

Ehkä parasta tässä työssä on huomata hetket, jolloin nuori itse alkaa huomata, että näillä keskusteluilla on merkitystä hänen elämässään, kisahallilla ja myös sen ulkopuolella arjessa.

Muutos vaatii aikaa. Mutta oikeastaan juuri nyt on hieno päivä muutokselle.